Kiitos! Viestisi on vastaanotettu ja olemme pian yhteydessä!
Hups! Jotain meni pieleen viestiä lähettäessä.
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Iso-Syötteen sekä Kide hotellin kanssa.
Olen kuluneiden vuosien aikana treenannut useita kertoja eri vuodenaikoina Syötteen maastoissa, joten tuntuu luontevalta ja erittäin hienolta mahdollisuudelta lähteä Kide Hotel By Iso-Syötteen kanssa yhteistyöhön ensi vuodeksi. Syötteellä on monipuoliset maastot erilaisiin aktiviteetteihin ja olemmekin viime vuosina yhä useammin suunnanneet sinne myös perhelomilla. Suomen eteläisin tunturi tarjoaa rauhalliset puitteet aktiivisiin lomiin sekä treenileireihin.
Kiitos Kide Hotel by Iso-Syöte kun tuette matkaani kohti ensi kauden tavoitteita!
Tämä oli toinen kerta kun yövyimme Kide hotellissa koko perheellä. Lapset lähtivät innoissaan reissuun, sillä Syötteen ympäristö ja aktiviteettimahdollisuudet olivat heillä hyvässä muistissa viime talven lomalta. Hotelli sijaitsee keskeisellä paikalla aivan rinteiden juurella ja hiihtolatujen äärellä. Keskeinen sijainti mahdollisti omien treenieni sijoittamisen joustavasti yhteisten puuhien oheen. Autoa emme tarvinneet paikan päällä lainkaan.
Saimme käyttöömme kaksi muhkeilla sängyillä varustettua huonetta. Huoneet olivat yhteydessä väliovella. Neljälle hengelle tämä oli sopiva ratkaisu. Kide hotellin aamupala tarjosi monipuolisten antimien myötä hyvän startin aktiivisiin päiviin. Huoneissa on hyvin varustellut keittiöt, joissa voi kokkailla halutessaan päivän loput ruokailut. Tilasimme ruokaostokset Oulussa sijainneeseen suurempaan markettiin, jotka noudettiin kyytiin menomatkalla. Puuttuvia tarvikkeita täydensimme hotellin vieressä sijaitsevasta Tunturi marketista. Alueella on useita ravintoloita, jotka tarjoavat lounaita ja illallisia. Hotellin lähellä sijaitseva Syötteen luontokeskus tarjoaa myös monipuolisen lounaan, jonka käymme usein syömässä vieraillen samalla Luontokeskuksen näyttelyssä. Näyttelyn yhteydessä on mukavia puuhia lapsille ja siitä onkin muodostunut Syötteen reissuilla meille vakio vierailukohde.
"Kide hotellin keskeinen sijainti mahdollistaa omien treenieni sijoittamisen joustavasti yhteisten puuhien oheen."
Vähäluminen talven alku on haastanut myös pohjoisen rinnekeskuksia. Itsenäisyyspäivän viikonloppuna Syötteellä aukesi kuitenkin useampi rinne ja lomamme painottui tällä kertaa laskemiseen. Hyvin huollettua hiihtolatua löytyi 1,3 km verran ja siinä tuli useampi kierros pyörittyä. Juoksulenkit jäivät tällä kertaa omalta osaltani vähiin, sillä olin juuri palannut kauden viimeiseltä kilpailumatkalta Suomeen. Hiihdon lisäksi hotellin salilla tuli tehtyä voimatreeniä. Mukavaa oheisohjelmaa sekä joulutunnelmaan virittäytymistä pääsimme harjoittamaan Luontokeskuksen tonttupolulla ja Lumiareenalla järjestetyillä joulumarkkinoilla. Lisää tunnelmia lomapuuhistamme voi käydä katsomassa Instagram-profiilistani tarinoiden kohokohdista.
Pidennetty viikonloppu perheen kanssa lomaillen heti oman kilpailukauden päätteeksi tuli todella tarpeeseen. Tästä on mukava lähteä jatkamaan treenikautta ja valmistautumaan joulunviettoon.
On jälleen aika vetää yhteen kilpailukautta. Tänä vuonna kilpailukausi tulikin hieman aikaisemmin päätökseen kuin edeltävinä vuosina. Vai tuliko sittenkään?
Alkuvuodesta pähkäilin kilpailukauden aikataulutuksen ja suunnittelun parissa. Oltuani 10. sijalla vuoden 2023 Golden Trailin kokonaiskilpailussa, sain tuet neljään osakilpailuun tälle vuodelle. Päätin kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen jättäytyä “Golden Trail - junasta” tältä kaudelta sivuun ja keskittää kaiken energian yksittäisiin isompiin kilpailuihin. Kausi 2023 oli tiuha ulkomaisten kisojen osalta. En saanut kunnollisia treenipätkiä touko-marraskuun väliin mikä johtikin siihen että kunto laski kauden loppua kohden. Viimeisissä ja tärkeimmissä kisoissa sekä henkinen että fyysinen kapasiteetti olivatkin heikoissa kantimissa. Sinänsä tuloksellisesti onnistuneen kilpailukauden jälkeen meni kuitenkin useampi kuukausi akkuja lataillessa ja intoa keräillessä.
Halusin ehdottomasti rakentaa tämän kauden eri tavalla ja lähdin miettimään sitä siitä näkökulmasta, mitkä kilpailut ja kilpailumatkat minua erityisesti innostivat ja motivoivat. EM-kisoissa oli tarjolla 57 km matka ja se sytytti ajatuksena heti. Päätavoitteiksi otin kesäkuun alun EM-kisat, elokuun lopun UTMB finaaliviikon OCC:n (55km) ja lokakuun Festival Des Templiersin 80km matkan. Olin kyllä vielä alkuvuodesta varailemassa matkoja Golden Trailin Aasian kiertueelle, joka alkoi jo huhtikuussa. Sitkeä kantapäävamma kuitenkin osaltaan auttoi päätöksessä jättäytyä niistä karkeloista sivuun ja keskittää kaikki energia jalan kuntouttamiseen ennen EM-starttia. Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä aloittaa kilpailukausi hieman myöhemmin, jotta intoa ja energiaa säilyi loppukauteen asti.
"Halusin ehdottomasti rakentaa tämän kauden eri tavalla ja lähdin miettimään sitä siitä näkökulmasta, mitkä kilpailut ja kilpailumatkat minua erityisesti innostivat ja motivoivat."
Starttasin kilpailukauden perinteisesti toukokuun alussa Bodom Trailin 21 km matkalla, joka oli Buff Trail Tour osakilpailun lisäksi Golden Trail National Seriesin yksi pohjoismaisista karsintakilpailuista. Jaossa oli siis lippuja syyskuussa Norjassa kilpailtavaan GTNS Nordicin finaaliin Fyri Trailiin. Erityisen latauksen kilpailuun toi tieto siitä, että olimme vihdoin ensimmäistä kertaa samalla viivalla ja samalla matkalla kisaamassa suunnistajalegenda Minna Kaupin kanssa. Minnan uraa nuorempana seuranneena on ollut hienoa nähdä häntä viime vuosina polkujuoksutapahtumissa. Pitkän treenikauden päätteeksi on aina jännittävää lähteä ensimmäiseen kilpailuun. Olen usein hieman epävarma siitä, mikä oma kunto ja suorituskyky on. Tänä keväänä epävarmuutta lisäsi painiskelu ärtyneen plantaarifaskiitin kanssa, mikä pakotti balansoimaan harjoittelua juoksun ja oheislajien välillä. Bodom Trail sujui osaltani voitokkaasti, joskin toivoin että olisin voinut tehdä oman ennätykseni kyseisellä reitillä. Siitä kuitenkin jäin hieman, mutta marginaali kanssakilpailijoihin venyi lopulta reiluksi mikä ilahdutti ja antoi buustia kilpailukauden alkuun.
Huhtikuussa minulle vinkattiin Shockwave -hoitoa plantaarifaskiitin oireiden helpottamiseen. Kauden 2021 painin vasemman jalan plantaarifaskiitin kanssa enkä tuolloin kokeillut perinteisiä pohjejumppia kummempaa. Vaiva talttui lopulta vasta 2022 kesän aikana kun jouduin pitämään yhdeksän viikon juoksutauon vasemman säären rasitusosteopatian vuoksi. Ajatus pitkästä juoksutauosta ei tullut kuitenkaan kyseeseen juuri ennen kilpailukauden alkua. Kantapääkivun ilmoittaessa itsestään loppuvuodesta 2023 pyrin reagoimaan siihen niin nopeasti kuin suinkin mikä tarkoitti mm. erilaisia voimaharjoitteita ja iskutuksen keventämistä. Kevään edetessä vaiva kuitenkin ärtyi edelleen ja ehdin jo haudata toiveen EM-kisoihin osallistumisesta. Jalka kuvattiin kaiken varalta, sillä pelkäsin kantapäässä olevan myös jotain muutakin vialla voimakkaiden tuntemusten vuoksi. Kuvista sain vahvistuksen plantaariselle faskiopatialle ja luvan jatkaa juoksuja kivun sallimissa rajoissa. Huhtikuussa aloitettu Shockwave -hoito kerran viikkoon toi nopeasti kaivatun helpotuksen tuntemuksiin ja pääsin lopulta EM-starttiin jo huomattavasti kivuttomammalla kintulla. 1,5 vk ennen kisastarttia sairastuin flunssaan ja pitkittynyt yskä loi uusia epävarmuuden pilviä kilpailuviikon ylle. Oireet kuitenkin helpottuivat juuri ennen starttia niin että tuntui turvalliselta lähteä matkaan.
Tavoitteena oli päästä muutamaan otteeseen harjoittelemaan vuorille pelkkien kisareissujen sijaan. Olinkin huhtikuussa pidennetyn viikonlopun verran Annecyssä juoksemassa kisareittiä läpi. Tutustumismatkan pohjalta briiffasin muita suomalaisia kyseiseen reittiin kuvien ja videoiden kera. Annecy on n. 500 m:ssä ja kilpailureitin korkein kohta kävi 1664 m:ssä, joten korkeus ja ohut ilmanala eivät aiheuttaneet tällä kertaa päänvaivaa muuten haastaviin olosuhteisiin. Kilpailua edeltävinä päivinä ja viikkoina Annecyssä satoi runsaasti, mikä vaikutti etenkin reitin viimeiseen nousu- ja laskuosuuteen hidastavasti.
Matkustimme kilpailupaikalle yhdessä muiden Suomalais juoksijoiden kanssa. Toisin kuin useisiin muihin vuorikohteisiin, suora lento Geneveen ja tunnin bussimatka sujuivat sutjakasti. Olin edeltävinä päivinä todella latautunut ja hermostunut, kuten aina kauden ensimmäisessä ulkomaisessa startissa. Jostain syystä saman mittakaavan hermostuneisuuteen en pääse enää kauden edetessä. Oli mahtava olla innostunut tulevasta startista, uudesta kilpailusta ja hieman totuttua pidemmästä kilpailumatkasta. Kilpasiskotkin olivat pääosin itselleni vieraita, sillä osallistujien joukossa oli paljon juoksijoita eri maista, jotka kilpailevat pääsääntöisesti pidemmillä matkoilla.
Kilpailupäivän aamuna heräsimme aamupalalle 3.30. Itse sain shokkialun päivään kun Tuomas Kari tuli koputtamaan ovelle ja huutelemaan minua aamupalalle. Olin onnistunut sulkemaan puhelimen herätyskellon. Olikohan lataus sittenkään kohdallaan? Menimme kilpailun järjestäjien kyydillä starttiin, jonne oli matkaa vajaan tunnin verran. Sää oli optimaalinen lähdössä, kirkas keli ja ilman lämpötila noin kahdeksan asteinen. Päätin ottaa ensimmäistä kertaa kilpailuun sauvat mukaan, sillä ne sai sääntöjen mukaan jättää huoltopisteelle. Tiukimmat nousut osuivat kilpailureitin ensimmäisten 30 km matkalle, joten sauvat jäivät minulla puolivälissä pois kyydistä.
Kilpailu lähti osaltani vahvasti liikkeelle ja juoksu tuntui hyvältä. Ensimmäiseen huoltoon 14 km kohdalle tulin viidennellä sijalla. Kärsin kilpailun aikana ensimmäistä kertaa hengitysvaikeuksista jotka osuivat suurimman huiputuksen jälkeen alamäkipätkälle. Harmitti, sillä nimenomaan alamäet ovat olleet suhteessa muihin yksi vahvuuteni viime vuosina. Menetin tuolla pätkällä muutamia sijoja. Vaivojen kanssa painiskellessa jopa keskeyttäminen kävi mielessä. Pidemmissä kisoissa hankalia hetkiä tulee ja usein top 10 sisällä sijoitukset vaihtuvat vielä viimeisillä kilometreillä, tämän tiedostaen päätin puskea kisan loppuun. Viimeinen nousuosuus oli sateiden vuoksi todella hitaassa, mutaisessa ja savisessa kunnossa. Jo valmiiksi väsyneet jalat olivat kovilla. Viimeisen nousun päälle vihdoin liukastelujen jälkeen päästessä olo oli kuitenkin yllättävän vahva ja sain puristettua viimeisellä alamäkiosuudella sijoitukseni muutamaa pykälää ylemmäs. Maalissa olin lopulta 7 sijalla. Kilpailusta jäi positiivisena mieleen vahva alku ja loppuosuus sekä vaikeuksista yli pääseminen.
Olin päättänyt varata kilpailumatkat Mont-Blancin maratonille vasta EM-kisojen jälkeen, jos olo tuntuisi hyvältä ja palautuminen verrattain pitkästä ja raskaasta kilpailusta sujuisi ongelmitta. Näin tapahtui ja päätin osallistua itselleni yhteen Golden Trail sarjan mieluisimpaan kisaan. Reitti on todella vaihteleva ja tunnelma aina yhtä mahtava Chamonixissa. Teimme Johanna Antilan kanssa onnistuneen treenileirin Himoksella kesäkuussa, ja tuntuma omasta kunnosta oli nousujohteinen. Sain myös henkisesti latauduttua Mont-Blancin maratonille hyvin. Tuntui että EM-kisoihin suunniteltu huippukunto osuikin kyseiseen kisaan. Ehkä sairastumisesta olin toipunut täysin ja yksi vuorikisa sekä onnistunut treenileiri olivat teroittaneet kuntoa? Joka tapauksessa juoksu kulki todella mukavasti ja helponoloisesti kilpailun alussa, jossa juoksin ensimmäiset 15km kärkiviisikon mukana. Jälleen jyrkemmillä ylämäkipätkillä jäin kärkijuoksijoista, mutta alamäissä ja tasaisemmilla osuuksilla sain kurottua eroa kiinni. Lopussa ilmaantuneet vatsatuntemukset vaikeuttivat viimeisessä alamäessä irrottelua, mikä harmitti, sillä olin ladannut siihen etukäteisajatuksissa paljon. Kilpailu oli jälleen todella tiivistä ja tiukkaa loppuun saakka. Vielä loppusuoralla näin seitsemänneksi sijoittuneen Maude Mathysin selän. Sijoituin lopulta kahdeksanneksi ajalla 4h 26min. Vaikka olisi mahtavaa juosta myös korkeammille sijoille, olin loppuaikaani tyytyväinen sillä paransin omaa edellistä aikaa merkittävästi ja ero kärkeen oli huomattavasti pienempi kuin edeltävinä vuosina tason ollessa erityisen kova tänä vuonna. Kovaa kilpailuasetelmaa kuvaa hyvin se, että sijat 5-8 olivat yhden minuutin sisällä. Sain tästä kilpailusta erityisen ison boostin ja uskon siihen että oikeita asioita oli edeltävällä treenikaudella tehty. Keskustelin kilpailun jälkeen erään toimittajan kanssa, joka on useamman kauden seurannut kisojamme reittien varrella. Hän sanoi nähneensä kilpailunaikaisessa katseessani uudenlaista tahtoa ja yritystä todella haastaa kärkimenijät. Tuntui hienolta kuulla se ulkopuoliselta, koska olin työstänyt asiaa etukäteen ja tavoitteena oli lähteä jokaiseen starttiin riittävän nälkäisenä. Halusin todella antaa mahdollisuuden onnistumiseen ja olla etukäteen lyömättä lukkoon mahdollisuuksiani sekä mahdollista sijoitustani. Tuttuja vastaan kilpaillessa asetelmat ovat usein tietyllä tapaa selvillä ja näitä asetelmia alleviivaa Golden Trailin ennen kilpailua järjestämä pressitilaisuus top 10 suosikeista. Minut rankattiin ennakkoon tässä kilpailussa kahdeksannelle sijalle, mutta tiesin että sekä edessä että takana olisi kova liuta nimiä. Päivän kunto on aina arvoitus ja mitä tahansa voi pitkissä ja haastavissa kilpailuissa tapahtua, joten yrittää kannattaa loppuun asti ja jokaiseen starttiin tulevaisuudessakin lähteä avoimin mielin.
Päätin Mont-Blancin maratonin jälkeen juosta Ylläksen 35 km kilpailun. Kilpailustartit Suomessa ovat viime vuosina jääneet vähäisiksi. NUTS:n kilpailuista olin aikaisemmin juossut vain kertaalleen Karhunkierroksen 55 km matkan, joten tartuin tähän mahdollisuuteen innolla. Ylläksen kilpailusta jäi todella hyvä fiilis. Oli ihana päästä juoksemaan viimein kyseiseen tapahtumaan ja juoksu tuntui hieman väsyneistä jaloista huolimatta vahvalta. Kyseinen matka oli yksi karsintakilpailuista ensi vuoden MM-kilpailuihin. Olin jo lunastanut paikkani pisteiden perusteella maajoukkueeseen, joten en ollut tapahtumassa sen vuoksi. Oli kuitenkin mukava päästä juoksemaan kova kisa itselleni uusilla poluilla. Sain kilpailun aikana hyvää boostia mies juoksijoista ja nautin todella Ylläksen upeista tunturipoluista keskikesän auringossa. Maaliin tulin ajassa 2h 48min naisten kilpailun voittajana. Kilpailuviikonlopusta jäi erityisen lämpimänä muistona mieleen ystävien seura ja se mahtava polkujuoksuyhteisö, joka meillä täällä Suomessa lajin parissa on.
Päätin Ylläksen jälkeen hieman ex-tempore osallistua Tiirismaa Trailille, mikä on verrattain uusi polkujuoksukilpailu Suomessa ja kehuttu erityisen hyvistä järjestelyistään. Osallistuin 12 km matkalle ajatellen sen olevan hyvä, kova treeni ennen varsinaista treeniblokkia kohti elokuun lopun UTMB-finaalia. Kyseiselle matkalle osuu peräti 500 nousumetriä, mikä Suomen olosuhteissa on harvinaista. Kova, hiostava helle teki etenkin viimeisistä kilometreistä avonaisilla Messilän rinteillä tukalan. Pystyin kuin pystyinkin kairaamaan itselleni voiton naisten sarjassa ja kolmannen sijan kokonaiskilpailussa, mutta lähelle pääsi nuori suunnistaja Anniina Taipale pistäen minut todellakin tiukoille.
Heinäkuun piristävien Suomen kisastarttien jälkeen suuntasin katseen innolla kohti minulle ensimmäistä varsinaista treenileiriä vuorilla Font-Romeun maastoissa. Siitä ja loppukauden kisoista lisää seuraavassa postauksessa, sillä vielä olisi yksi startti ennen kuin voin todella sanoa kilpailukauden 2024 olevan ohi.
Kesä 2022 meni rasitusosteopatiaa kuntouttaessa ja pääsin vasta syksyllä juoksemaan muutaman kilpailun. Vuoteen 2023 lähdettäessä oli hankalaa tehdä kauaskantoisia suunnitelmia kilpailuohjelmasta, sillä enää en pitänyt kivuttomia kilometrejä itsestäänselvyytenä. Päätin edetä kilpailu kerrallaan ja kuulostella miten kehoni reagoi lisääntyviin juoksumääriin.
Loukkaantuminen innoitti ottamaan yhteyttä fysiikka- ja voimavalmentaja Tuomas Rytköseen, jonka olimme saaneet vieraaksi Urheiluklinikka-podcastiimme keskustelemaan kanssamme kestävyys- ja voimaharjoittelun ohjelmoinnista. Tuomaksen tietotaito vakuutti ja kysyin häntä haastattelun jälkeen avukseni luomaan hyviä pohjia kohti kautta 2023. Aloitimme yhteistyön joulukuussa. Loimme joulu-helmikuulle voimablokin, jonka aikana painotuksena oli maksimivoiman kehittäminen sekä plyometriset harjoitteet. Juoksumääriä piti tuolle ajanjaksolle hieman laskea, jotta voimaominaisuudet kehittyisivät.
Aikaisempina vuosina en ollut uskaltanut kokeilla voimablokkia samalla tavalla, sillä pelkäsin pienempien juoksumäärien myötä menettäväni hyvän juoksuvireen. Vuosi 2022 ja kesän juoksuttomuus kuitenkin näyttivät, että muilla kestävyyslajeilla sain kuntoa hyvin pidettyä yllä ja kun hiljalleen pääsin loukkaantumisen jälkeen palaamaan juoksun pariin, tuntui juoksu todella hyvältä ja irtonaiselta. Tämän kokemuksen myötä luotin siihen, että juoksuvire kyllä löytyy, vaikka juoksumäärät olisivat jonkun aikaa pienemmät. Tammikuussa juoksumäärät jäivätkin vähäisiksi mutta hiihtoharjoituksia tuli tehtyä senkin edestä.
"Kun hiljalleen pääsin loukkaantumisen jälkeen palaamaan juoksun pariin, tuntui juoksu todella hyvältä ja irtonaiselta."
Ensimmäisenä kilpailuna juoksin Kroatiassa Istria100 kilpailussa (15.4) elämäni pisimmän juoksun 69 km (+2300 m). Kilpailu oli karsinta kohti elokuun UTMB finaaliviikkoa ja siellä juostavaa OCC kilpailumatkaa. Olin jo pidempään halunnut kokeilla hieman pidempää matkaa ja olo oli kutkuttava ennen kauden ensimmäistä kilpailua. Epävarmuutta ja lisäjännitystä toi se, etten ollut vielä päässyt juoksemaan suuria määriä talven voimaharjoittelu- ja hiihtokauden jälkeen. Kilpailu sujui kuitenkin todella mukavasti ja ajalla 6:13:22 tullut 2. sija takasi paikan UTMB finaaliviikolle. Hyvä tulos oli monella tapaa suuri helpotus loukkaantumiskauden jälkeen.
Istrian jälkeisillä viikoilla lonkankoukistajani alkoi oireilla ja lopulta MRI kuvien myötä löydöksenä oli Iliopsosa tendinopatia. Toukokuussa alkoi Golden Trail Series kausi totutusti Zegama-Aizkorri kilpailulla ja koska matkat oli varattu, päätin lähteä kilpailemaan, vaikka olin epävarma, miten jänne olisi toipunut. Pystyin loukkaantumisen ohessa juoksemaan, mutta suuremmista ylämäkimääristä jänne ärtyi. Leikki Zegamassa jäi osaltani lyhyeen ja jouduin ensimmäistä kertaa keskeyttämään. Keskeytyspäätös oli lopulta varsin helppo sillä ensimmäisen ylämäen (14 km) aikana kipu yltyi ja askellus oli hankalaa. Olin todella pettynyt ja myös peloissani siitä, että kilpailukausi jäisi osaltani jälleen väliin. Zegaman keskeytyksen jälkeen päätin vetäytyä kesäkuun alun Innsbruckin MM-kilpailuista ja keskittyä jänteen kuntouttamiseen loppukautta varten. Sain hyvän treeniblokin kesäkuulle, alkuun tasaisella vauhtia kehittäen sekä jänteen kuntouduttua myös lisääntyvien mäkitreenien myötä. Osoittautui hyväksi päätökseksi viettää treeniviikko Saariselällä pidempiä nousu- ja laskumetrejä keräten. Onnistuneesti sujuneet mäkitreenit toivat itseluottamusta takaisin ja varmistuksen sille, että jänne kesti jälleen kovempia mäkivetoja. Juhannuksena juoksin Golden Trail Seriesin toisen osakilpailun; Mont-Blancin maratonin 43 km (+2540 m). Olin kilpailun 7. mikä oli valtava helpotus ja takasi sen, että sarjaa oli osaltani mielekästä jatkaa. Kaksi viikkoa Mont-Blancin jälkeen juoksin kolmannen osakilpailun Dolomiiteilla. Dolomyths Runissa (21 km +1820 m) sijoituin myös seitsemänneksi ja mikä parasta, kaksi melko lähekkäistä vuorikilpailua sujuivat kivuitta. Kausi jatkui pian Sierre-Zinalissa, joka oli tapahtuman 50-vuotis juhlavuosi. Sierre-Zinal on yksi pitkäaikaisimmista ja kilpailluimmista vuorikisoista, sillä se on sekä vuorijuoksun maailmancupin että Golden Trail Seriesin osakilpailu. Golden Trail Seriesissä oli tänä vuonna juostava vähintään kolme osakilpailua ja sijoituttava 20 parhaan joukkoon kokonaiskilpailussa ansaitakseen tuet finaaliin. Sierre-Zinal oli viimeinen osakilpailu Euroopassa ja siksi välttämätön kilpailu itselleni. Sijoituin helteisessä kisassa ajalla 3:14:58 17. ja sain kuin sainkin pidettyä kokonaissarjassa sijoitukseni seitsemäntenä. Sierre-Zinalista jäi erityisesti mieleen todella hyvällä jalalla tullut tasaisen ja lopun alamäkiosuudet. Sen sijaan ylämäessä jalka oli todella raskas eikä trendi muuttunut tämän osalta loppukaudesta.
Sierre-Zinalin jälkeen matkustelu ja tiuha kisatahti alkoivat painaa henkisesti. Erossaolo perheestä tuntui pahalta. Lähdin elokuun loppupuolella kilpailtavaan UTMB finaaliin vähemmän innokkaana, vaikka siihen osallistuminen oli ollut useamman vuoden haaveenani. Tarkemmat fiilikseni kisasta voi lukea UTMB:stä kertovasta jutusta Juoksijan sivuilta. Sain rutiinisuorituksella kilpailussa taisteltua itseni 10. sijalle. Kilpailumatkana oli 55 km sisältäen 3350 nousumetriä. Ennen kaikkea viikosta jäi mukavia muistoja yhdessä vietetystä ajasta Asics tiimin kanssa ja nälkää palata kisaamaan tulevina vuosina paremmin valmistautuneena.
10 kokonaissarjan parasta urheilijaa kutsuttiin Golden Trail Seriesin viimeisiin osakilpailuihin Yhdysvaltoihin. Päätin pitkän harkinnan jälkeen lähteä matkaan, vaikka tiesin että kilpailut käytäisiin korkealla ja kilpailutahti oli ollut kova. Halusin tarttua tilaisuuteen myös elämyksen kannalta, enkä katunut päätöstä. Matka oli huikea ja sain viettää kaksi mahtavaa viikkoa hienon porukan kanssa. Tarkemmin matkastamme voit lukea joulukuussa ilmestyvästä Juoksijasta.
Yhdysvaltojen matkan jälkeen juoksin ainoan kilpailuni tälle vuodelle Suomessa; Vaarojen Maratonin. Oli mukava matkustaa edes yhteen kilpailuun yhdessä perheen kanssa. Sen jälkeen oli jälleen aika palautua ja valmistautua kohti GTS kauden päättävää Finaalia. Il Golfo dell’Isolla Trail Race juostiin Italian länsirannikolla Välimeren kupeessa. Finaali koostui tällä kertaa kahdesta eri kilpailusta; 8,8 km prologista sekä 26 km pääkilpailusta. Prologi sujui osaltani heikosti ja lähdin viimeiseen kilpailuun itseluottamus pohjamudissa ja väsyneenä pitkästä kaudesta. Sain puristettua itseni kuitenkin kelvollisella suorituksella 16 sijalle. Koska rankingissa osa minua edellä olleista juoksijoista joutuivat keskeyttämään kisan, nousin lopulta kokonaissijoituksissa 10. sijalle, mistä en ollut uskaltanut edes unelmoida lähdettyäni finaaliin 13. sijalta. Tulos tuntui työvoitolta laskusuuntaisen ja väsyneen loppukauden jälkeen.
Kesän kilpailusuoritukseni sujuivat poikkeuksetta nousujohteisesti. Aloitin aina rauhallisemmin kuin kilpakaverit mutta matkan edetessä sain nostettua sijoituksiani. Sain henkistä vahvuutta seurata kehoni tuntemuksia ja luottaa omaan kykyyn asettaa vauhti sopivaksi. Oli mukava huomata, miten etenkin alamäkijuoksuni oli kehittynyt edellisistä vuosista ja pystyin niillä osuuksilla haastamaan kärkimenijät. Sen sijaan ensi kaudelle ylämäkijuoksuun täytyy saada lisää voimaa ja vauhtia. Kamppailin kauden aikana alhaisten rauta-arvojen kanssa, johon tulee tulevaisuudessa kiinnittää entistäkin tarkempaa huomiota. Kausi tarjosi enemmän kuin uskalsin toivoa. Golden Trailin kanssa matkaaminen läpi kauden oli mahtavaa. Koko sarjan tiimi medioineen ja henkilökuntineen on tullut hyvin tutuksi ja olo porukassa on kotoisa. Kontrasti on valtava parin vuoden takaiseen, jolloin matkustelin enimmäkseen yksin enkä tuntenut samalla tavalla kuuluvani joukkoon. Olen todella ylpeä siitä matkasta ja kasvusta, jonka olen saanut ja joutunut käymään henkilökohtaisella tasolla näiden vuosien aikana; hankalienkin tunteiden läpi puskeminen on kannattanut. Sain kauden aikana uusia ystäviä ympäri maailmaa ja paljon oppia lajimme huipuilta. Tämä urheilu on minulle niin paljon muutakin kuin tuloksen tekoa!
Voimaharjoitteluni jatkui läpi kauden ylläpitävänä kerran viikossa tehdyllä treenillä. Talvella tekemäni voimakauden hyödyt sain todellakin tuntea positiivisena vaikutuksena juoksussa. Juoksu on tuntunut paljon taloudellisemmalta ja esimerkiksi aikaisempina vuosina vaivanneet krampit eivät vaikeuttaneet matkan tekoa samoissa määrin. Keskivartalon vahvistuminen auttoi puskemaan alamäissä kovempaa ja hallitummin. Uskon säännöllisen voimaharjoittelun myös ehkäisseen mahdollisilta ylikuormituksilta ja suuremmilta loukkaantumisilta. Ensi kauteen lähden rakentamaan jälleen hyviä voimapohjia ja kehittämään kauden aikana havaitsemiani heikkouksia edelleen. Koska sijoituin hyvin Golden Trailin kokonaissarjassa, voin valita kilpailut, joihin ensi kaudella osallistun ja saan niihin myös taloudellista tukea. Tämä tuo valtavasti väljyyttä kaudenjärkevämpään suunnitteluun. Lisäksi minulla on jo paikka ensi vuoden OCC:lle, joten karsintakisaa siihenkään ei tarvitse enää juosta. Tavoitteenani on asettaa ensi vuoteen tarkemmin pääkilpailut ja matkustaa niihin intoa täynnä ja hyvin valmistautuneena.
Muutaman viikon keventelyn jälkeen on ollut mukava palata viime päivinä jälleen suunnitelmallisen treenaamisen pariin kotioloissa. Samalla olen pystynyt keskittymään opintojeni loppuunsaattamiseen sekä muiden valmentamiseen, joka on tuonut paljon iloa ja hyvää vastapainoa. Opintovapaani sairaanhoitajan työstä on mahdollistanut laadukkaamman treenaamisen ja palautumisen sekä tiuhankin kilpailutahdin ulkomaisissa kisoissa kuluneen vuoden aikana. Sitä ovat olleet mahdollistamassa myös yhteistyökumppanini.
Lopuksi haluankin kiittää yhteistyökumppaneitani kuluneesta kaudesta. Kotivuorisport on tarjonnut Squeezyn energiat käyttöön. Geelit sekä urheilujuomat ovat toimineet erinomaisesti kilpailusuorituksissani. Garmin on tukenut matkaani viime vuosina isosti ja laadukkaat välineet ovat auttaneet niin treeneissä kuin palautumisen seurannassa. Asicsin kansainväliseen polkujuoksutiimiin kuuluminen on ollut itselleni todella huikea tuki sekä varusteiden että kilpailuiden aikaisen käytännön tuen osalta. Kiitos että olette matkassani mukana!